Pahoittelemme käsiohjelmien loppumista torstain iltakonsertissa!
Torstain iltakonsertti keräsi ilahduttavan runsaan yleisön, ja käsiohjelmat valitettavasti pääsivät loppumaan paikan päällä. Pahoittelemme tilannetta ja kiitämme kärsivällisyydestänne. Ohjelmateksti on nyt luettavissa suoraan tältä sivulta.
Torstain iltakonsertti keräsi ilahduttavan runsaan yleisön, ja käsiohjelmat valitettavasti pääsivät loppumaan paikan päällä. Pahoittelemme tilannetta ja kiitämme kärsivällisyydestänne. Ohjelmateksti on nyt luettavissa suoraan tältä sivulta.
PLANEETTOJEN FESTIVAALI
TO 17.7. klo 20 Tuomiokirkko
Konsertti on osa Tuomiokirkkoseurakunnan Kesän iltamusiikit -sarjaa
Fredrik August II Väkevä (12. toukokuuta 1670 – 1. helmikuuta 1733) oli Saksin vaaliruhtinas vuosina 1694–1733. Hän oli suuri taiteiden ystävä ja hänen hallituskautensa aikana Dresden, silloinen Saksin pääkaupunki, nousi suureksi kulttuurikeskukseksi houkutellen eri alojen taiteilijoita koko Euroopasta. Hallitsijan viehtymyksestä musiikkiin kertoo vuonna 1719 perijälleen August III:lle ja tämän puolisolle Maria Josephalle järjestetyt kuukauden mittaiset
hääjuhlat, joissa vieraille esitettiin päivittäin niin oopperoita kuin instrumentaalimusiikkia. Keskeisenä teemana juhlissa olivat eri planeettoihin yhdistettyjen jumalten vaikutukset ihmiskuntaan ja varsinkin kuninkaallisiin. Myöhemmin tämä tapahtuma opittiin tuntemaan historiankirjoissa nimellä Planeettojen festivaali.
Fredrik August III:n ja itävaltalaisen arkkiherttuatar Maria Josephan vihkiseremonia järjestettiin Wienissä 20. päivänä elokuuta vuonna 1719. Tilaisuuden kunniaksi kuninkaallisessa palatsissa kuultiin mm. hovisäveltäjä Antonio Caldaran (n. 1670 - 1736) musiikkia. Ennen tässä konsertissa kuultavaa Caldaran säveltämää A-duurisonaattia lavalle astuu myös ensimmäinen jumalhahmo, ylijumala Jupiter. Kohtaus on peräisin Jean-Philippe
Rameaun (1683 - 1764) oopperasta Platée, joka on myös aikoinaan sävelletty juhlistamaan häitä; tuolloin Ranskan kruununprinssi Ludvigin ja Espanjan Maria Theresan mennessä naimisiin.
Syyskuun toisena päivänä hääseurue oli saapunut Pirnan kaupunkiin, joka sijaitsee n. 20 kilometrin etäisyydellä Dresdenistä. Täältä he jatkoivat matkaa vesiteitse laivoissa, joissa matkaajia viihdyttivät useat eri muusikot. Näiden muusikoiden joukossa oli myöskin yksi aikansa tunnetuimmista luutisti-säveltäjistä, virtuoottisesta soittotyylistään tunnettu Sylvius Leopold Weiss (1687 - 1750). Tombeau sur la mort de M. Come de Logy on sävelletty aikoinaan “luutun prinssiksi” tituleeratun toisen suuren luutistin, Johann Anton Logyn muistolle.
Seuraavana päivänä seurue oli saapunut perille Dresdeniin ja varsinaiset juhlat pääsivät vihdoin alkamaan. Koko kuukauden mittaisen juhlan aikataulu on onnistuttu dokumentoimaan hämmästyttävän tarkasti ja tiedämme esimerkiksi syyskuun 12. päivän olleen omistettu sodan jumalanakin tunnetulle Marsille. Tässä yhteydessä kuulemme otteita kahdesta Jean-Baptiste Lullyn (1632-1687) säveltämästä teoksesta; Thésée-oopperasta poimitussa katkelmassa Mars saapuu lavalle ja kuulemme instrumentaalisen version aariasta Que rien ne trouble, jonka jälkeen Phaëton-oopperasta tutut Saturnuksen palvojat innostuvat tanssimaan air’n ja bourrée’n tahdissa.
Häävieraiden joukossa olivat myös eräät aikansa kuuluisimmista säveltäjistä, Georg Philipp Telemann (1681 - 1767) sekä Georg Friedrich Händel (1685 - 1759). Ei ole täysin varmaa olivatko herrat vain viihtymässä juhlassa vai työllistettynä myös muusikkoina/säveltäjinä, sillä esim. Telemannilta on säilynyt viulukonsertto päiväyksellä ‘14. päivänäsyyskuuta 1719’. On siis aivan mahdollista, että tämä teos jopa kantaesitettiin juhlien aikana(olihan konsertto omistettu Dresdenissä tuolloin vaikuttaneelle Johann Georg Pisendelille). Händel päätyi kuitenkin tiettävästi työskentelemään muusikkona Dresdenin hovissa useiksi kuukausiksi juhlien jälkeen ja tuli myös palkanneeksi monia hääjuhlissa esiintyneitä laulajia myöhemmin omiin produktioihinsa Lontoossa. Vaikka emme voikaan nykypäivänä tietää kuulivatko juhlavieraat Händelin ja Telemannin musiikkia Planeettojen festivaalilla, kuulemme silti tämän konsertin päätteeksi hienon kattauksen soolo- ja kamarimusiikkia näiltä kahdelta säveltäjältä.
Tatu Ahola
________________________________
Jean-Philippe Rameau (1683 - 1764): Descente de Jupiter, oopperasta Platée
Antonio Caldara (1670 - 1736): Sellosonaatti no.15 A-duuri
Largo - Allegro - Aria (Non molto allegro) - Allegro
***
Sylvius Leopold Weiss (1687 - 1750): Tombeau sur la mort de M. Come de Logy
***
Jean-Baptiste Lully (1632 - 1687): La descente de Mars & aaria Que rien ne trouble, oopperasta Thésée
Air & Bourée pour les Suivants de Saturne, oopperasta Phaëton
***
Georg Philipp Telemann (1681 - 1767): Sonaatti a-molli (TWV 41:a6)
Largo - Allegro
Georg Friedrich Händel (1685 - 1759): Sonaatti C-duuri
Adagio
G.P. Telemann: Sonaatti a-molli
Allegro
***
G.P. Telemann: Fantasia no. 7 Andante, kokoelmasta Fantaisies pour la Basse de Violle TWV 40:26-37
Tatu Ahola, barokkisello
Lassi Kari, violone
Mikko Ikäheimo, luuttu
Petri Arvo, barokkifagotti ja nokkahuilut
Matias Häkkinen, cembalo
____________________________________________________________________________
TO 17.7. klo 20 Tuomiokirkko
Konsertti on osa Tuomiokirkkoseurakunnan Kesän iltamusiikit -sarjaa
Fredrik August II Väkevä (12. toukokuuta 1670 – 1. helmikuuta 1733) oli Saksin vaaliruhtinas vuosina 1694–1733. Hän oli suuri taiteiden ystävä ja hänen hallituskautensa aikana Dresden, silloinen Saksin pääkaupunki, nousi suureksi kulttuurikeskukseksi houkutellen eri alojen taiteilijoita koko Euroopasta. Hallitsijan viehtymyksestä musiikkiin kertoo vuonna 1719 perijälleen August III:lle ja tämän puolisolle Maria Josephalle järjestetyt kuukauden mittaiset
hääjuhlat, joissa vieraille esitettiin päivittäin niin oopperoita kuin instrumentaalimusiikkia. Keskeisenä teemana juhlissa olivat eri planeettoihin yhdistettyjen jumalten vaikutukset ihmiskuntaan ja varsinkin kuninkaallisiin. Myöhemmin tämä tapahtuma opittiin tuntemaan historiankirjoissa nimellä Planeettojen festivaali.
Fredrik August III:n ja itävaltalaisen arkkiherttuatar Maria Josephan vihkiseremonia järjestettiin Wienissä 20. päivänä elokuuta vuonna 1719. Tilaisuuden kunniaksi kuninkaallisessa palatsissa kuultiin mm. hovisäveltäjä Antonio Caldaran (n. 1670 - 1736) musiikkia. Ennen tässä konsertissa kuultavaa Caldaran säveltämää A-duurisonaattia lavalle astuu myös ensimmäinen jumalhahmo, ylijumala Jupiter. Kohtaus on peräisin Jean-Philippe
Rameaun (1683 - 1764) oopperasta Platée, joka on myös aikoinaan sävelletty juhlistamaan häitä; tuolloin Ranskan kruununprinssi Ludvigin ja Espanjan Maria Theresan mennessä naimisiin.
Syyskuun toisena päivänä hääseurue oli saapunut Pirnan kaupunkiin, joka sijaitsee n. 20 kilometrin etäisyydellä Dresdenistä. Täältä he jatkoivat matkaa vesiteitse laivoissa, joissa matkaajia viihdyttivät useat eri muusikot. Näiden muusikoiden joukossa oli myöskin yksi aikansa tunnetuimmista luutisti-säveltäjistä, virtuoottisesta soittotyylistään tunnettu Sylvius Leopold Weiss (1687 - 1750). Tombeau sur la mort de M. Come de Logy on sävelletty aikoinaan “luutun prinssiksi” tituleeratun toisen suuren luutistin, Johann Anton Logyn muistolle.
Seuraavana päivänä seurue oli saapunut perille Dresdeniin ja varsinaiset juhlat pääsivät vihdoin alkamaan. Koko kuukauden mittaisen juhlan aikataulu on onnistuttu dokumentoimaan hämmästyttävän tarkasti ja tiedämme esimerkiksi syyskuun 12. päivän olleen omistettu sodan jumalanakin tunnetulle Marsille. Tässä yhteydessä kuulemme otteita kahdesta Jean-Baptiste Lullyn (1632-1687) säveltämästä teoksesta; Thésée-oopperasta poimitussa katkelmassa Mars saapuu lavalle ja kuulemme instrumentaalisen version aariasta Que rien ne trouble, jonka jälkeen Phaëton-oopperasta tutut Saturnuksen palvojat innostuvat tanssimaan air’n ja bourrée’n tahdissa.
Häävieraiden joukossa olivat myös eräät aikansa kuuluisimmista säveltäjistä, Georg Philipp Telemann (1681 - 1767) sekä Georg Friedrich Händel (1685 - 1759). Ei ole täysin varmaa olivatko herrat vain viihtymässä juhlassa vai työllistettynä myös muusikkoina/säveltäjinä, sillä esim. Telemannilta on säilynyt viulukonsertto päiväyksellä ‘14. päivänäsyyskuuta 1719’. On siis aivan mahdollista, että tämä teos jopa kantaesitettiin juhlien aikana(olihan konsertto omistettu Dresdenissä tuolloin vaikuttaneelle Johann Georg Pisendelille). Händel päätyi kuitenkin tiettävästi työskentelemään muusikkona Dresdenin hovissa useiksi kuukausiksi juhlien jälkeen ja tuli myös palkanneeksi monia hääjuhlissa esiintyneitä laulajia myöhemmin omiin produktioihinsa Lontoossa. Vaikka emme voikaan nykypäivänä tietää kuulivatko juhlavieraat Händelin ja Telemannin musiikkia Planeettojen festivaalilla, kuulemme silti tämän konsertin päätteeksi hienon kattauksen soolo- ja kamarimusiikkia näiltä kahdelta säveltäjältä.
Tatu Ahola
________________________________
Jean-Philippe Rameau (1683 - 1764): Descente de Jupiter, oopperasta Platée
Antonio Caldara (1670 - 1736): Sellosonaatti no.15 A-duuri
Largo - Allegro - Aria (Non molto allegro) - Allegro
***
Sylvius Leopold Weiss (1687 - 1750): Tombeau sur la mort de M. Come de Logy
***
Jean-Baptiste Lully (1632 - 1687): La descente de Mars & aaria Que rien ne trouble, oopperasta Thésée
Air & Bourée pour les Suivants de Saturne, oopperasta Phaëton
***
Georg Philipp Telemann (1681 - 1767): Sonaatti a-molli (TWV 41:a6)
Largo - Allegro
Georg Friedrich Händel (1685 - 1759): Sonaatti C-duuri
Adagio
G.P. Telemann: Sonaatti a-molli
Allegro
***
G.P. Telemann: Fantasia no. 7 Andante, kokoelmasta Fantaisies pour la Basse de Violle TWV 40:26-37
Tatu Ahola, barokkisello
Lassi Kari, violone
Mikko Ikäheimo, luuttu
Petri Arvo, barokkifagotti ja nokkahuilut
Matias Häkkinen, cembalo
____________________________________________________________________________
