YhteislauluJEn sanat 15.7.2026
ON SUURI SUN RANTAS AUTIUS
On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.
Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa lötytää.
Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.
(san. V.A.Koskenniemi)
KALLAVESJ, KALLAVESJ
Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk,
poeka kuv vuoan onkeen sylyk,
siäsket purj ja vesj se nii lystisti liplatti.
Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii,
siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miesten pinta,
siellä illar raohoo rintana
ottii piällep päevän työn, kunnes lyö hetki yön.
Kallavesj, Kallavesj, poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo
äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi saonam piäl, mitä viel, mitä viel.
Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee
kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!
(san. Aaro Jalkanen)
On suuri sun rantas autius,
sitä sentään ikävöin:
miten villisorsan valitus
soi kaislikossa öin.
Joku yksinäinen eksynyt,
joka vilua vai keroi
jok' on kaislikossa kierrellyt
eik' emoa lötytää.
Sun harmajata aaltoas olen
katsonut kyynelein,
ens' surunsa itkenyt rannallas
mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut
ja sitä ikävöin,
olen villisorsaa kuunnellut
mä siellä monin öin.
(san. V.A.Koskenniemi)
KALLAVESJ, KALLAVESJ
Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk,
poeka kuv vuoan onkeen sylyk,
siäsket purj ja vesj se nii lystisti liplatti.
Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii,
siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miesten pinta,
siellä illar raohoo rintana
ottii piällep päevän työn, kunnes lyö hetki yön.
Kallavesj, Kallavesj, poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo
äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi saonam piäl, mitä viel, mitä viel.
Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee
kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!
(san. Aaro Jalkanen)