Arvon mekiN ANSAITSEMMEn ansaitsemme

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk’ ei riennä riemuksemme

leipä miesten maatessa;
leipä kasvaa kyntäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.
Lal la la la la…

Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi;
rauhass’ on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal la la la la…

Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal la la la la…

Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaiset:
hall’ ei pysty harmaa näihin,
näit’ ei pane pakkaset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal la la la la…

Jaakko Juteini (1781-1855)

Kulkurin valssi

Linnoissa kreivien häät vietetään,
on morsiamel kruunattu pää.
Siellä viihdyn suo viini ja shamppanja vaan,
sydän kylmä voi olla kuin jää.

Siks mieluummin maantiellä tanssin,
kun metsien humina se soi,
minä kultaisen kulkurin valssin.
Tule kanssani, tyttö, ohoi!
Vaik linnojen kruunut ne valoaan luo
ja kristallit kimaltelee,
ei liikuta kulkuria laisinkaan tuo,
kun armaansa kans astelee.
Hän pistää vain raitilla tanssiks,
kun metsien humina se soi.
Tähän kultaiseen kulkurin valssiin
tule kanssani, tyttö, ohoi.

Maantietä rakastan ja kaihoan ain,
maantiellä viihdyn ma saan.
Maantiellä kuljen kuin aikanaan Kain
kantaen kohtaloaan.
Maantiellä, maantiellä tanssin…
Tähtinen taivas ja kuutamoyö
tien viittana kulkurin on.
Jos liiaksi matkalla kiristää vyö,
niin poikkean taas talohon.
Siel laulan, taas laulan ja tanssin,
kun metsien humina se soi.
Tule kultaiseen kulkurin valssiin,
tule kanssani, tyttö, ohoi!

Ruots. kansansävelmä, san J. Alfred Tanner

Kallavesj

Kallavesj, Kallavesj,
järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj,
tiirustelj, riijustelj.

Kallavesj, Kallavesj,
kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii,
siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa,
avaraa, merriin taa.

Kallavesj, Kallavesj,
kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk,
poeka kuv vuoan onkeen sylyk,
siäsket purj ja vesj se nii
lystisti liplatti.

Kallavesj, Kallavesj,
kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miesten pinta,
siellä illar raohoo rinta
naottii piällep päevän työn,
kunnes lyö hetki yön.

Kallavesj, Kallavesj,
suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee
kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo:
Kuopijoo, Kuopijoo!

Kallavesj, Kallavesj,
poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo
äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi saonam piäl,
mitä viel, mitä viel.

San. Aaro Jalkanen, säv. J.Kappel

Suvivirsi

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

(E.Cajanus? 1700)

Taivas on sininen ja valkoinen

Taivas on sininen ja valkoinen
ja tähtösiä täynnä,
Taivas on sininen ja valkoinen
ja tähtösiä täynnä;
niin on nuori sydämeni
ajatuksia täynnä,
niin on nuori sydämeni
ajatuksia täynnä.

Enkä mä muille ilmoita
mun sydänsurujani,
enkä mä muille ilmoita
mun sydänsurujani;
synkkä metsä, kirkas taivas
tuntee mun huoliani,
synkkä metsä, kirkas taivas
tuntee mun huoliani.

Tääl yksinäni laulelen

Tääll’ yksinäni laulelen
kun ilta tullut on;
nyt päivän työt jo loppunee
ja pääsen lepohon.
Nyt päivän työt jo loppunee
ja pääsen lepohon.

Mä olen niinkuin lintunen,
joka metsässä visertää,
ei ole mulla turvaa,
eik' yhtään ystävää.
Ei ole mulla turvaa,
eik' yhtään ystävää.

Lennä, lennä, lintuseni,
lennä ylös pilvihin!
Vie hartaat huokaukseni
luo Luojan taivaihin!
Vie hartaat huokaukseni
luo Luojan taivaihin!”